Metsästämisen voi tehdä mielestäni eettisesti sekä oikein, että väärin. Jos syy metsästää on pelkästään eläinten tappaminen, on syy väärä. Kannatan kuitenkin metsästystä, kun syyt ovat oikeat.

Metsästäminen on luontoharrastus, jossa yhdistyy ihmiselle luontainen tapa metsästää oma ruokansa. Siis jos on lihansyöjä, en tiedä mitään eettisempää tapaa hankkia ruokaa lautaselle, kuin metsästää. Kun metsästäjä on taitava ja huolellinen, eläin kuolee nopeasti ja mahdollisimman kivuttomasti elettyään luonnollisen elämän Suomen puhtaassa luonnossa.

Eettisyyttä lisää mielestäni esimerkiksi noutajan apuna käyttäminen metsästyksessä. Mikäli vaikkapa lintu haavoittuu, nopeuttaa noutajan käyttäminen linnun mahdollisimman nopeaa lopettamista. Joko koira taittaa itse haavakolta niskat tai palauttaa sen metsästäjälle, joka hoitaa asian ripeästi loppuun. Koiran hajuaistin hyödyntäminen haavakon etsimisessä on myös ensiarvoisen tärkeää, ettei haavakko jää kitumaan luontoon metsästäjän sitä löytämättä.

Minä ja puolisoni olemme eläintenystäviä. Mieluiten syömme lihana ainoastaan itse metsästettyä riistalihaa tai itse kalastettua kalaa. Kaupasta lihatuotteiden ostaminen käy omantunnon päälle ja vältämme sitä viimeiseen asti. No miten eläinten ystävä voi metsästää? Ei se helppoa ole, mutta suunnitellusti sekin onnistuu helpommin. Hyvät ammuntataidot, sopiva metsästyspaikka ja tehokas noutaja auttavat metsästettävän villieläimen metsästämisessä ilman eläimen suurempaa kärsimystä. Ajattelemme, että jos syö lihaa, pitää tietää mistä se on kotoisin. Parasta on, jos pystyy myös hankkimaan syömänsä liha itse. (Itsehän olen tässä vielä aika huono, jonka vuoksi olen lähes kokonaan kasvissyöjä. :-))

Mitä muuta metsästäminen on? Harrastuksen lisäksi se on riistan hoitoa, eli esimerkiksi haittaeläinten, kuten pienpetojen ja vahinkoeläinten karsintaa, eläinten talviruokintaa, metsäneläinten kantojen laskemista ja vesistöjen kunnostusta. Metsästäminen on siis eettinen tapa hankkia ruokaa, mutta ennen kaikkea se on tapa olla lähellä luontoa.

Meillä metsästetään perheellä. Minä poimin marjoja, koirat haistelevat lintuja ja puolisoni ohjaa koiria sekä pudottaa mahdollisilta ampumapaikoilta saaliin. Metsästysreissuja saatetaan tehdä ystävien kanssa, mutta luontoharrastus onnistuu myös lähempänä kotia, vaikka ihan vain omassa hyvässä seurassa. Eläinten seuraaminen, jälkien löytäminen ja talviruokinta ovat yhtä mielekkäitä puuhia metsästäjille, kuin ainoastaan saaliin saaminen.

Tähän asti perheessämme on ollut vain yksi metsästyskortti, luultavasti kohta niitä on kaksi. Onhan meillä perheessä sentään useampi noutaja ja intoa reissata Suomen hienoihin maisemiin useamminkin.

Kuvassa minä sekä metsästyslinjainen labradorinnoutajamme Naga. Naga on tänään jo 4 vuotias iloinen härveli! Karvaiseen perheeseemme kuuluu myös labradorin noutaja Stella 6v ja “surullisen kuuluisa” kolmijalkainen rescuekoira Sissi 3v.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *